Särkyneet syleilyt

Ohjaus: Pedro Almodóvar
Valmistusmaa: Espanja, 2009
Kesto ja ikäraja: 129 min, K11

Katso traileri

Almodovar on tehnyt rakkaudentunnustuksen elokuvalle. Särkyneet syleilyt on elokuva, jossa tehdään elokuvaa ja siinä tehdään dokumenttia edellisestä elokuvasta. Lisäksi se sisältää useita viittauksia klassikkoelokuviin ja Almodovarin itsensä aikaisempiin elokuviin. Sekava juttu siis, mutta niinhän Almodovarin elokuvien juoniselostukset aina ovat. Jos joku muu olisi tehnyt tämän elokuvan, niin kysesssä olisi kiinnostava ja lupaava teos, mutta Almodovarin omassa pitkässä tuotannossa tämä ei nouse mestariteoksen asemaan. Mutta mestarin työt ovat aina kiinnostavia. Ja onhan siinä kauniisti ikääntyvä Penelope Cruz.

Almodóvar on aina kuvannut keski-ikäisiä naisia ja eritoten äitejä hyvin koskettavasti. Blanca Portillon suoritus pojastaan huolehtivana yksinäisenä äitinä on Särkyneiden syleilyjen paras rooli. Cruzin ja Portillon varassa Särkyneet syleilyt pitkälti toimiikin.

Särkyneiden syleilyjen tarina noudattaa Almodóvarille ominaista ajassa polveilevaa rakennetta, jonka juonta on turha kertoa. Kerronta on oivaltavaa ja voimakkaita värejä käyttävä visuaalinen maailma on herkullinen. Tarinassa on runsaasti Almodovarin rakastamia sisäkkäistarinoita, lukuisia erilaisia aikatasoja ja valeidentiteettejä. On salaperäinen kostaja menneisyydestä, mustasukkainen naistuottaja ja huumeita dippaileva nuori diskohile. Tyypillistä Almodovarin henkilögalleriaa siis. Tässä onkin ehkä elokuvan heikkous. Ei mitään yllättävää, vaan tyypillistä Almodovaria. Mutta kyllä espanjalaisen elokuvan kultapoika elokuvansa osaa tehdä. Välityökin on kiinnostava, kun se lähtee mestarin kädestä.
 
Reijo Kurkela